• Lentosotakoulun kilta

Lentokonepuiston alikulkutunneliin taidetta

Written by LSK on . Posted in UUTISSIVU

Graffititaiteilja Santeri Salomaa kertoo itse tunneliprojektistaan

Tunnelisiivet taidetta

Tarina alkaa vuonna 2012, kun katselin YouTubesta graffiti-aiheisia videoita ja erilaisilta graffiteihin liittyviltä nettisivuilta valokuvia suomalaisista graffiteista.

Ala-asteella aloin piirrellä tehtävävihkojen kansia lyijykynillä ja tusseilla. Paperia ja tusseja on kulunut vuosien varrella aika paljon ja olen tyhjennellyt satoja spraypulloja laillisille seinille Kauhavalta Helsinkiin. Tärkeimmät työni vuosien varrelta ovat ansainneet minulle valinnan Provinssin vuoden aluetaiteilija 2015.

Olen ollut myös mukana helsinkiläisen hotellin Klaus K’n graffiti-aiheisten huoneiden (mm. Sky loft-sviitti) suunnittelussa.

Liikenneympyrän alikulun maalaamiseen idea syntyi talvella 2017, kun tunneliin oli ilmestynyt arabiankielisiä tekstejä. Päätettiin isän kanssa kysyä lupaa kaupungilta, että saisiko seinät maalata seuraavana keväänä. Lupa herui helposti ja kaupunki lupasi sponssata maalitkin. Edellisellä kerralla, kun maalasin Ketojanmäen alikulkutunnelin, maalit piti kustantaa omastaa kukkarosta. Idea lentokoneaiheisiin maalauksiin tuli tunnelin sijainnista, joka on lentokonepuiston vieressä.

Maalaaminen aloitettiin 20. toukokuuta ja työrupeama loppui 28. toukokuuta. Koko aikana pidin yhden lomapäivän, muuten vietin monta tuntia päivässä tunnelia maalatessani. Pohjamaalia kului yli 20 litraa ja spraymaalia kului melkein 70 pulloa. Työ vaati hikeä ja verta mutta oli se sen arvoista.

Tunnelisiivet-2

 

Lentosotakoulun kilta tiedottaa 1/2017

Written by LSK on . Posted in UUTISSIVU

VIIMA-6

Arvoisat Kiltalaiset!

Juhani Ahon vitriinin vihkiäisjuhlapuheessaan kenraali Rauno Meriö mainitsi katsoessaan vasemmalle Pyryn suuntaan ja oikealle Stigun suuntaan,että “tähän väliin oikeasti kuuluisi Viima”. Ja aivan kuin olisi lausuttu taikasanat, niin Viima siihen väliin nyt on ilmestynyt. Viima-6 löytyi Hämeenlinnasta Pekka Tandefelt’in suvun omistamana vanhan leipomon kätköistä. Olin käynyt pari vuotta aikaisemmin ihailemassa tätä konetta Osmo Jalovaaran kanssa, mutta silloin ei ollut taloudellisia edellytyksiä konetta hankkia, mutta nyt tilanne oli muuttunut ja saatoimme aloittaa vakavat neuvottelut koneen liittämiseksi Kauhavalle vitriiniin. Viimasta oli ehditty myydä moottori, mutta emme antaneet sellaisen pikkuseikan häiritä, varsinkin kun rahoitukseen oli tulossa mahtava tuki Lentoupseerikurssi 19 taholta. He ottivat päävastuun rahoituksesta keräämällä kurssilla palvelleiden upseerioppilaiden kesken järjestetyllä “hattu kiertämään”-menetelmällä rahoituksen, joka mahdollisti koneen oston. Kurssi19′ llä on myös tunnesiteitä kyseiseen Viima-6’een, sillä moni on sillä lentänyt Kauhavalla ollessaan.

Rahaa saatiin myös Espanjassa toimivalta Aurinkolaivueelta, Lentoupseerikurssi 22’lta, Lentoupseerikurssi 26’lta ja omalta Killaltamme.Koneen runko oli loistokunnossa, mutta moottorin haku oli täysin uusi projekti. Rungon osalta kaupan tapahduttua Viima-6 lahjoitettiin Lentosotakoulun kilta ry:lle LntUK19:n toimesta. Onneksi Osmo Jalovaara tunsi Räyskälän ajoilta kolme herraa, joiden kätköistä löytyi romukasa, josta saattoi kuvitella moottorin syntyvän. Herrat Kari Lappalainen, Janne Kivi ja Jari Kilpeläinen myivät killalle tämän romukasan ja taikoivat siitä uskomattoman moottorin, ei tietenkään käyvää, mutta eihän sen tarvitse käydäkään – museoon kun tulee. Nämä kolme käsistään taitavaa herraa kasaavat koneen ja asentavat moottorin paikoilleen.

Viima-6 vihitään vitriiniin paikoilleen vuosikokouksen yhteydessä ja paikalla on myös arvovaltainen joukko Lentoupseerikurssi19 edustajia.

Tervetuloa vuosikokoukseen lauantaina 20. toukokuuta ja ed. mainittuun juhlavaan tilaisuuteen!
Lentokonepuiston edelleen kehittäminen jatkuu!

Keväisin terveisin kaikille killan jäsenille

Tapani Terämaa

Lentosotakoulun Killan pj.

P.S. Myös Puolustusvoimien tukisäätiöltä saadaan 15 000 € avustus Viiman kunnostukseen kenraali Rauno Meriön aloitteesta.

 

Kiltamme näkyvyydestä ja vähän muustakin

Kari Janhunen

Pikkuusen hianoo leikkipuistorangossa

Tervepä terve. Tulin määrätyksi killan johtokuntaan yhdistyksemme kevään 2015 kokouksessa. Toimikausi käynnistyi v. 2016 alusta. Olisikohan ollut noin ensimmäisessä johtokunnan kokouksessa, jossa mukana olin, kun kysyin, kuka meillä käyttää somea eli kertoo killan kuulumisia lähes reaaliajassa. Silmät ja huulet pyöreinä muut mua tuijottivat. Eivätpä sitten kieltäneet, kun sanoin perustavani killalle sivun tai edes jotain Facebookkiin, se kun on nykyaikaa.

Viime vuoden maaliskuun 24. päivänä olen näköjään killalle FB-ryhmän sitten luonut. Se on julkinen ryhmä eli siihen voidaan ottaa mukaan kuka tahansa, joka sinne osaa löytää. Ryhmä on tarkoitettu tiedotus- ja keskustelufoorumiksi killasta ja toiminnastamme kiinnostuneille. Melko värikästä jutustelua siellä on ollutkin toukokuussa, kun eräs muistomerkki siirtyi kirkon viereen. Siellä seurasimme myös vitriiniurakan etenemistä. Meitä on ryhmässä 473 enemmän tai vähemmän aktiivista, sekaan vain tekin, jotka ette vielä ole. Ja kutsukaa kiinnostuneita kamujannekin.
Kun keväällä hiukan tuolla ryhmässä ”mainostin” killan jäsenyyttä eli linkitin nettihakemuslomakkeen näkyviin, saimme mukavan määrän hakemuksia. Kiitos uusille jäsenhalukkaille, mukaan mahtuu varmasti, vielä lisääkin.

Joku voisi sanoa, että olen feisbuukkiin hurahtanut, ja niin varmaan hiukan olenkin, mutta on se vain mainio ja nopea tavoittamistori sekä hupaisa ajanviete. Siellä voi huutaa ja olla hiljaa sivustaseuraajana, mieltänsä ei saisi pahoittaa liikaa, ei ainakaan vihastua. Olen oppinut itsehillintää mutta myös provosoimaan hiljaisia ääneen, ehkä jopa hillitsemään kaikkein kärkkäimpiä. Ylilyönteihinkin olen sortunut, mutta selkänahkani kestää palautteen. Anteeksi on saanut myös pyydellä, pahimmat mokat ja ylilyönnit muokataan tai poistetaan.

Näkyvyyteen on siis uutena tullut Facebook ja linkki ryhmän sivuille on https://www.facebook.com/groups/996117507145743/ , jos olette jo Facebookiin itsellenne tunnukset luoneet. Jos ette, päädytte etusivulle, joka pyytää teitä tunnukset luomaan; tässä kohtaa en ala toistaa kyseisen median vaaraa, se pitää itse kunkin selvittää ja rohkeasti astua tuntemattomaan. Pahoittelen ohjeen yksityiskohtaisuutta niille, jotka jo osaavat tietokonemaailmassa liikehtiä.

Kilta näkyy kauniisti myös täällä Pertti Seeven ylläpitämällä nettisivullamme, jota parhaillan luette. Genreen kuuluu, että ns. viralliset nettisivut ovat asialliset ja asiapitoiset, mutta eivät liian vakavat nekään. Pertti osaa tämän oivasti ja tekee sen hienosti.

Konkreettista killan näkyvyyttä edustaa Kauhavan Lentokonepuisto, joka täydentyi Juhani Ahon vitriinillä ja siihen liittyvällä lasten lentokoneaiheisella leikkipuistolla. Sen parivuotisen hankkeen etenemiseen liittyy niin monta ”sankaritarinaa”, että tähän en niitä pysty kirjaamaan. Saatoitte lukea niitä edellisestä tiedotteesta 2/2016. Lisää löytyy tuolta killan Facebook-ryhmästä, nettisivuiltamme, muilta nettifoorumeilta, Etelä-Pohjanmaan alueen lehdistä, Pilven Veikko –lehdestä, katsomalla YLE Areenasta paikallisuutisista (en tiedä onko siellä) tai tarttumalla hihasta melkein ketä vain killan johtokunnan jäsentä tai kauhavalaista kiltamme jäsentä, niin moni tätä puuhasi. Kiitos kaikille. Ja lisää tulee…

Yksi upeimmista näkyvyysjutuista avautuu täältä http://lentokonetehdas.com/panorama/nahtavyydet/lentokonepuisto/ Sitä ei voi sanoin kuvata, joten menkää nauttimaan. Kiitos, Kimmo Hantula.

Kari Janhunen

Johtokunnan jäsen

Huom: Kokouskutsu, Vuosikokousohjelma ja esityslista löytyvät TIEDOTTEET-sivulta

…ja Lentokonepuistossa tapahtuu taas

Written by LSK on . Posted in UUTISSIVU

Alkuperäinen Viima avokoneena, jollaisena se tuli Valtion Lentokonetehtaalta ilmavoimien alkeiskoulukoneeksi vuonna 1939.
Koneita valmistui kaikkiaan 22 kpl. Sittemmin kone varustettiin kuomulla, mutta vasta 1950-luvulla

Päätettyään vihkimispuheensa “Juhani Aho”- vitriinin avajaisissa 29 päivänä syyskuuta kenrl Rauno Meriö totesi: ”Tuosta Pyryn ja Stieglitzin välistähän puuttuu Viima!” Tästä lähti käyntiin prosessi, minkä tuloksena kilta on saanut hankittua omistukseensa uuden veroisen, alkuperäisen mallisen Viima-avokoneen, joka tullaan nyt kevään aikana sijoittamaan vitriiniin. Kilta on hankinnassa saanut tukea ennen kaikkea Meriön ja Ahon Lentoupseerikurssi 19:ltä, mutta myös kurssit 22 ja 26 sekä Espanjassa toimiva Aurinkolaivue (suomalaisten lentäjien yhteisö Espanjan Aurinkorannikolla) ovat kantaneet kortensa kekoon.

Kone on täydellisesti entisöity. Sen siivet on tehty 1990-luvulla Liettuassa. Niistä ei ole olemassa mitään dokumentteja, eikä työn tehnyttä firmakaan ole enää olemassa. Tästä syystä minkään maan ilmailuviranomainen ei anna koneelle lentokelpoisuustodistusta, joten se ei tässä kunnossa tule koskaan lentämään. Sen sijaan näyttelykoneeksi se on ihanteellinen, koska emme sulje ”lentävää lintua häkkiin”. Koneesta puuttuu vielä moottori, mutta kilta pyrkii hankkimaan siihen loppuun ajetun moottorin, joka kunnostetaan näyttelykäyttöä varten.
Kun Viima ja vuoden kuluttua Vinka ovat vitriinissä, puistossa ovat kaikki muut Ilma/Lentosotakoulussa toisen maailmansodan jälkeen käytössä olleet tärkeimmät alkeiskoulutus- ja harjoituskoneet: Viima, Stieglitz, Pyry, Saab Safir, Vinka ja Hawk. Vain Fouga Magisterit puuttuvat täydellisestä kokoelmasta, mutta nekin ovat uljaana patsaana jo ennestään killan hallinnassa ja omistuksessa odottamassa siirtoaan Lentokonepuistoon.

Lentokonepuisto-projekti etenee poikkeuksellisen nopeata vauhtia kohti valmistumistaan. Siitä on tulossa Suomen ja jopa pohjoismaiden oloissa vertaansa vailla oleva sotilasilmailun muistomerkki ja nähtävyys, jonka Kauhava ja kauhavalaiset ovat vuosikymmenien kuluessa ehdottomasti ansainneet.

 

Kauhavan Lentokonepuistossa tapahtuu

Written by LSK on . Posted in UUTISSIVU

yo-hawk

Lentokonepuiston Hawkin linjat uudessa, Kauhavan kaupungin toteuttamassa iltavalaistuksessa.

pyry-tohveleissaan

Pyry on saanut ”tohvelit” jalkoihinsa. Suomalaisen sotilaslentäjäkoulutuksen ja lentokoneteollisuuden keskeistä historiaa legendaarisen harjoituskoneen muodossa.

KUVAT: Timo Telen

 

Lentosotakoulun Kilta tiedottaa 2 / 2016

Written by LSK on . Posted in TIEDOTTEET, UUTISSIVU

vihitty-vitriini-yovalaistuksessa

Vihitty vitriini täydessä yövalaistuksessaan Ylivieskantien varressa. (Kuva:Timo Telen)

Klikkaa kuvaa, siinä on linkki 360 asteen esitykseen Lentokonepuistosta ja vitriinistä. Kannattaa käydä katsomassa!

3d-vitriini

Arvoisat Kiltasisaret ja -veljet

Vuosi 2016 on ollut Killalle menestyksekäs. Olemmehan saaneet suurimman tähänastisen hankkeemme, lentokonevitriinin valmiiksi. ” Juhani Ahon vitriiniksi” syyskuun 29 pnä kastettu vitriini on komia kattella. Voimme olla tyytyväisiä ja jopa varovaisen ylpeitäkin saavutuksestamme. Kauhavan keskustaan suunniteltu Lentokonepuisto sai sellaisen uskottavuutta lisäävän rakennelman, että sillä kyllä luotiin edellytykset maassamme ja koko pohjoismaissakin ainutlaatuisen ilmailumuistomerkin syntymiselle. Koko komeutta kruunaa vielä puistoon rakennettu lasten ilmailuaiheinen leikkipuisto, joka onkin ollut jo vilkkaassa käytössä.

Kaikki, mitä olemme suunnitelleet, ei suinkaan ole tässä. Kauhavan kaupungin laatimaan puistosuunnitelmaan kuuluu lisäksi Fouga-patsas, ja onpa optiona alueella tilaa vielä kolmannelle vitriinillekin, jotta kaikki tärkeimmät Kauhavalla käytetyt koulukoneet olisivat kaikkien nähtävillä yhdessä paikassa. Olimme onnekkaita rahoituksen suhteen. Löysimme konehankintaan joukon hyviä kumppaneita, joista erityisesti mainittakoon Ilmavoimamuseo ja Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerho. Valtava määrä vapaaehtoistyötä tarvittiin lisäksi, ja sitä apua kauhavalaisilta tuntui löytyvän enemmän kuin kiitettävästi. Heillehän tätä pääasiassa rakennettiinkin, Ilma-/Lentosotakoulun pitkäaikaisen työn ja siitä seuraavan perinteen kunnioittamiseksi.
Lentosotakoulun killan jäsenet ovat enemmän kuin tervetulleita Kauhavalle ihailemaan “Juhani Ahon vitriiniä”.

Koska viimeaikaiset tapahtumat lento-onnettomuuksissa surmansa saaneiden patsasasiassa eivät ole varmaankaan tulleet muuta kautta tiedoksi kaikille kiltalaisille, katson tarpeelliseksi kertoa niistä tässä. Ensinnäkään killan toiminnassa patsaan siirrossa ei ole todettu mitään lainvastaista, joten kaikki rangaistus- ym vaateet tämän tapahtuman osalta raukeavat. Toisaalta muistokiven paikalle on jo muiden toimesta pystytetty uusi muistomerkki. Toisin sanoen siirto on hyväksytty tapahtuneena tosiasiana. Näin ollen kaikki siirron yhteydessä nostettu kohu on ollut täysin perusteetonta. Todettakoon tässä yhteydessä, että killalla ei ole mitään sitä vastaan, että Lentosotakoulun alueelle pystytetään mitä tahansa uusia tai korvaavia muistomerkkejä. Ainoa, mitä me vaadimme, on se, että kilta saa esteettä tehdä oman, alueella vielä olevan irtaimistonsa kanssa mitä se tahtoo ja mihin sillä lain mukaan on oikeus, niin kuin muistokiven kanssa tapahtuikin. Tämä koskee lähinnä siellä olevaa Fouga-patsasta. Kaksi viikkoa muistokiven siirron jälkeen Kauhavalla tehdyn katugallupin mukaan 79% oli sitä mieltä, että muistokivi on nyt oikealla paikallaan kirkon kupeella. Vitriinistä ei ole tehty kyselyä, mutta saamamme runsaan palautteen mukaan, siihen ollaan erittäin tyytyväisiä, ja kiitosta on satanut joka puolelta ympäristöstämme. Aiomme jatkaa samalla linjalla Kauhavan ja kauhavalaisten parhaaksi ja kunniaksi.

Teitä tervehtien Tapani Terämaa, killan pj.

vitriinitoimikunta

Lentosotakoulun killan vitriiniprojektitoimikunta, kuvassa vasemmalta:
Kari Janhunen, Aune Luoma, Tapani Terämaa (puheenjohtajana), Maria Annala - vitriinin suunnittelija ja rakennuttaja, Timo Telen, Osmo Jalovaara ja Unto Haapamäki (Kuva: Pertti Seeve)

Vitriiniprojektista näin jälkikäteen

Elokuussa 2014 alkoi näyttää siltä, että Hawk-patsas valmistuu ajoissa, ja että se voidaan vihkiä suunnitellun aikataulun mukaisesti 1.10.2014. Killalla oli menossa tällöin myös Lentosotakoulun historiakirjaprojekti, jonka ehdoton valmistumisaika oli joulukuun 2014 puoliväli. Johtokunnan kokouksessa elokuun lopulla todettiin kuitenkin, että kapasiteettia saattaisi olla käytettävissä jo uuteenkin projektiin, mikäli sellainen ja tietenkin myös pieni muodollisuus eli rahoitus projektiin löytyisi. Tiedossa oli, että Vinka poistuisi käytöstä lähivuosina, joten sen asettaminen vitriiniin Safirin tapaan näytti aivan ilmeiseltä kohteelta. Rahoitukseen ei ollut mitään konkreettista ratkaisua näkyvissä, mutta päätimme aloittaa tunnustelut lääkintäeversti evp Juhani Ahosta, joka oli jo antanut taloudellista tukea Safir-vitriiniin ja tunnettu vahvasta sitoutumisestaan suomalaisen sotilaslentämisen traditioon. Keskustelut etenivät varsin nopeasti, ja 5.9 allekirjoitimme lopullisen ”Juhani Ahon vitriiniä” koskevan lahjakirjan, jossa muuten valmistumisajaksi arvioitiin vuosi 2017. Juhani Ahon suurenmoinen tuki hankkeellemme loi perustan Lentokonepuisto-projektille, jonka tuloksena Kauhava saa ainutkertaisen muistomerkin ja nähtävyyden. Sen ansiosta Kauhavalla annettu koulutus ja siellä tehty maanpuolustustyö tullaan muistamaan ja laajalti tietämään vielä useiden sukupolvien ajan.

Tunnetusti ruokahalu kasvaa syödessä. Totesimme, että Safir-vitriiniin olimme saaneet julkista rahaa puolet projektin kokonaiskustannuksista. Kun meillä oli nyt näinkin huomattava perusrahoitus varmistettuna, olisimme avustusten hakijana vakavasti otettava hankkeen toteuttaja. Laskeskellessamme mahdollisia budjettiraameja, totesimme pian, että yhden koneen sijasta kolmen koneen vitriini olisi täysin mahdollinen toteutettavaksi. Pitäisi vain löytää sopivat koneet. Pääsimme esittelemään projektiamme Kauhavan kaupungin johdolle, missä ajatuksesta innostuttiin heti. Muutamassa päivässä siellä kehitettiin ideaa edelleen ja laadittiin suunnitelma Lentokonepuistosta, jossa Safirin ja Hawkin lisäksi olisi ideavaiheessa oleva kolmen koneen vitriini, killan pystyttämä Fouga-patsas siirrettynä sinne ja varaus vielä kolmen koneen vitriinille. Puistolle löytyi Kauhavan keskeltä Kortesjärventien varresta jo siellä olevien muistomerkkien vierestä luontevasti alue, joka on sijainniltaan tähän tarkoitukseen paras mahdollinen koko Kauhavalla. Kaupunki lisäsi suunnitelmaan vielä informaatiokioskin ja perheellisten kävijöiden tarpeita ymmärtäen lasten leikkipaikan. Todettakoon jo heti tässä, että yhteistyö Kauhavan kaupungin samoin kuin kaikkien muidenkin viranomaisten kanssa on sujunut koko projektin ajan kiitettävän sujuvasti.

Näillä eväillä oli hyvä lähteä etsimään Vinkalle kumppaneita. Tässä vaiheessa oli myös kirkastunut ajatus siitä, että puistoon halutaan nimenomaan ja vain Kauhavalla käytössä olleita alkeiskoulutus- ja harjoituskonetyyppejä. Kävimme pari kuukautta keskusteluja eri tahojen kanssa useiden eri koneiden luovuttamisesta, lainaamisesta, vuokraamisestakin, mutta huonoin tuloksin. Ostamiseen rahamme eivät riittäneet. Marraskuussa tietoomme tuli, että Tikkakoskella on varastoituna varsin hyväkuntoinen Pyry ja Stieglitz, jotka kaipaisivat pysyvämpää sijoituspaikkaa.Tämähän olisi kuin lottovoitto projektillemme! Menimme Tapanin kanssa joulukuussa tutkimaan ja kuvaamaan koneet. PY-1 oli niin hyvässä kunnossa, että vain kasaamalla ja pölyt pyyhkimällä se olisi valmis näytteille pantavaksi. Ajatuksemme nimittäin oli, että vitriiniin asetettavien koneiden tulee olla ”elämää nähneitä yksilöitä”, jotka on lentopäivän päätyttyä tuotu platalta vitriiniin, ei siis mitään ehostettuja karamellejä. SZ-25 oli vähän huonommassa kunnossa. Kyljessä oli oli useita repeämiä ja reikiä. Moottoripukin suojuspellit ja huomattava osa mittaristosta puuttuivat. Samoin moottori, potkuri ja pääosa pakosarjasta. Moottori ja potkuri olisivat voineet olla todellinen ongelma, mutta killalla oli onneksi hallussaan perinnehuoneessa näytteillä ollut osittain kannibalisoitu Siemens-Halske Sh 14A moottori ja Stieglitzin potkuri. Puuttuva potkurinnapakin onnistuttiin ostamaan myöhemmin. Nyt oli enää ongelmana, kuka kunnostaisi SZ-25:n? Kuin tilauksesta kuvaan astui Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerho, jolla oli vuoden 1975 toisella puoliskolla työohjelmassaan vapaata tilaa, ja he ilmoittautuivat halukkaiksi kunnostamaan meille Stigun. Keskiviikkokerho otti tehtäväkseen moottorin kunnostamisen ja täydentämisen. Vaikka koneesta ei ollut tarkoituskaan tehdä lentokelpoista vaan näyttelykappale, teki kunnostusryhmä kaikilta osin ihailtavan ”omantunnontarkkaa” työtä, johon vaadittiin näin vanhan konepajainsinöörinkin silmillä katsottuna suurta ammattitaitoa ja kekseliäisyyttä. Moottoripukin suojuspeltien valmistaminen oli suuri työ, joka saatiin kevääseen mennessä valmiiksi. Ja kuinka ollakaan, kun PY-1:stä ruvettiin siirtämään Kennäälästä Kauhavalle, löytyivät PY:n tavaroiden joukosta SZ-25:n omat pellit, jotka tietenkiin pantiin sitten koneeseen vanhoille paikoilleen.Takaohjaamon mittaritaulu löytyi kokonaisena mittareineen Hallinportin museosta, vieläpä SZ-25:n oma alkuperäinen!

SZ-25 koekasattiin ilmailumuseolla marraskuussa 2015. Tämä osoittautui hyödylliseksi harjoitukseksi samalla kun varmistettiin, että kaikki tarvittavat osat olivat olemassa. Rungon kunnostuksessa meni sitten koko talvikausi, ohjaamon varustelussa ja ennen muuta moottorin saamisessa asianmukaisen kuntoon osa kesääkin. PY-1 tuotiin vitriiniin osina elo-syyskuun vaihteessa. Kokoonpano sujui ripeästi Ilmavoimamuseon asiantuntijoiden johdolla. Pyrylle suoritettiin koonpanon jälkeen todellakin vain pölyjen pyyhkiminen. Syyskuun puolivällissä vitriiniin tuotiin SZ-25, jonka kokoonpanon tuli suorittamaan Tiistaikerhon kahdeksan miehen tiimi. Stigu oli kasassa ja valmiina esiteltäväksi parissa päivässä. Ilmavoimien jouduttua vuoden 2015 lopulla siirtämään Vinkasta luopumista suunniteltua myöhäisempään, ensimmäiseksi vitriiniin sijoitettavaksi aiottu kone on vielä saamatta. Nyt, kun uuden alkeiskoulukoneen toimitukset ovat jo alkaneet, voimme odottaa Vinkaa tulevaksi noin vuoden kuluessa.

Vitriinistä laadittiin vuoden 2015 alussa arkkitehtisuunnitelma ja kustannusarvio, jonka pohjalta erilaisia avustuksia lähdettiin hakemaan. Tärkein rahoituslähde oli ELY-keskus päätöksentekijänä ja Maaseutuvirasto maksajana. Viimeksimainitun tunnetut tietokoneohjelmaongelmat heijastuivat meidänkin projektiimme ja veivät rakennusaikataulun varsin kireäksi. Tämän lisäksi projektia tukivat Sirkka ja Mauri Kallion Säätiö, Kauhavan Säästöpankin Kulttuurisäätiö, Maanpuolustuksen kannatussäätiö, Sotavahinkosäätiö ja Ilmavoimien tukisäätiö.
Urakkatarjouskilpailun voitti ylihärmäläinen RiMaria Oy. Usean kokeneen vitriinin rakennuttajan kokemusten perusteella päätimme, ettei vitriiniin tule minkäänlaista lämmitystä. Sen sijaan sinne asennettiin erittäin moderni ja tehokas kosteudenpoisto, ja ikkunat tehtiin uv-suojatuiksi. Kangasverhoillulle puukoneelle kosteudenvaihtelut ovat tuhoisia, samoin kuin uv-valo maaleille. Ympäröivän ilman lämpötilalla ei ole juuri mitään merkitystä. Voimme odottaa, että koneet säilyvät vitriinissä hyvässä kunnossa vähintään 40 vuotta, todennäköisesti pitempäänkin. Rakennusaikataulu meni suunniteltua lyhyemmäksi rahoitusprosessin viivästymisen vuoksi, mutta yhteistyö sujui silti erinomaisesti Maria Annalan kanssa, ja tiettävästi molemmat sopijaosapuolet olivat tyytyväisiä toisiinsa. Sinänsä budjetti piti varsin hyvin. Jo tilatessa olimme varautuneet paalutuksen aiheuttamiin lisäkustannuksiin, joita sitten tulikin toinen mokoma perushintaan verrattuna. Lasten leikkipuisto oli budjetoitu hyvin tavanomaisen ratkaisun mukaan. Valittu uutuus tuli selvästi alkuperäistä kalliimmaksi, mutta katsoimme, että Kauhavalla komia koskee myös lapsia.

Ja niinpä, leikkipuistonkin valmistuttua päivää ennen vihkiäisiä, olimme valmiit jo alkuvuodesta lukkoon lyötynä päivänä eli 29. päivänä syyskuuta vastaanottamaan suuren ja arvovaltaisen vierasjoukon vitriinin vihkiäisiin. Ilmavoimien soittokunta soitti komeasti. Rauno Meriö juhlapuhui yleisöä viihdyttävästi, ja Juhani Aho oli tyytyväinen siitä, että edes yksi projekti Suomessa oli toteutunut vuotta arvioitua aikaisemmin.
Paikalla meitä molemmilla tyypeillä lentäneitä oli tiettävästi kolme – allekirjoittanut yllämainittujen kahden lisäksi. Ja tietysti Reinin Mane, joka toimi PY-8:n vastaavana mekaanikkona ja vähän paikkailikin sitä jäljiltäni….

Osmo Jalovaara

TILAA JÄSENTIEDOTE SÄHKÖPOSTIISI

Jäsentiedote tullaan jatkossa jakamaan ensisijaisesti sähköpostina. Ilmoita siis sähköpostiosoitteesi killan sihteerille Esa Rämäkölle osoitteeseen:

esa.ramakko@gmail.com

(huom. sähköpostiosoite muuttunut) Näin varmistat tiedon saannin killan toiminnasta. Jäsentiedotteet löytyvät myös killan www-sivuilta (www.lentosotakoulunkilta.fi).

SIHTEERIN PUHELINNUMERO ON 040-575 4225.

Sihteerin ominaisuudessa totean, että on hieno saada uusia jäseniä näinkin runsaslukuisesti joukkoomme. Kiitos kuuluu Kari Janhuselle.

killan-logo