Perinteen mukaan laskimme seppeleen ensin Lento-onnettomuuksissa surmansa saaneiden muistomerkille kirkon kupeella.
Itse vuosikokous pidettiin sen jälkeen Yrittäjäopiston Y-kinon auditoriossa.

Killan johtokuntaan valittiin: Unto Haapamäki, Kari Janhunen, Eino Kalliomäki, Carl Gustav Karling, Aune Luoma, Liisa Salo, Timo Telen ja Jukka Torvelainen sekä Esa Rämäkkö, joka hoitaa edelleen killan sihteeri-rahastonhoitajan tehtäviä.

Kari Janhunen valittiin uudeksi johtokunnan puheenjohtajaksi ja hän ottaa tehtävän vastaan Tapani Terämaalta 2017-18 vuoden vaihteessa.

Kunniajäseniksi valittiin Juhani Aho, Rauno Meriö ja Antti Saarialho (kaikki LntUK 19’ltä), sekä Tapani Terämaa, Unto Haapamäki ja Leena Reini.

Toiminnan tarkastajina jatkavat Seppo Jaakkola ja Antti Viitanen.
Vara-toiminnantarkastajiksi valittiin Seppo Lamminpää ja Arvo Mäkinen.

Kokouksen jälkeen Puolustusvoimien Pääesikunnan suunnittelupäällikkö, prikaatikenraali Sampo Eskelinen
esitelmöi ”Puolustuspoliittisesta mietinnöstä, Ilmavoimien tilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä.”

Prikaatikenraali Sampo Eskelinen on ottanut Ilmavoimien komentajan tehtävät vastaan kenraalimajuri
Kim Jäämereltä toukokuun 29. päivänä 2017.

Kokouskahvit nautittiin Yrittäjäopiston Hela-Ravintolassa ja sen jälkeen siirryttiin uuteen lentokonepuiston vitriiniin ”vihkimään virallisesti” sinne hankittu VL Viima-koulukone.
Vihkiäispuhetta pitämässä Osmo Jalovaara.

Graffititaiteilja Santeri Salomaa kertoo itse tunneliprojektistaan

Tarina alkaa vuonna 2012, kun katselin YouTubesta graffiti-aiheisia videoita ja erilaisilta graffiteihin liittyviltä nettisivuilta valokuvia suomalaisista graffiteista.

Ala-asteella aloin piirrellä tehtävävihkojen kansia lyijykynillä ja tusseilla. Paperia ja tusseja on kulunut vuosien varrella aika paljon ja olen tyhjennellyt satoja spraypulloja laillisille seinille Kauhavalta Helsinkiin. Tärkeimmät työni vuosien varrelta ovat ansainneet minulle valinnan Provinssin vuoden aluetaiteilija 2015.

Olen ollut myös mukana helsinkiläisen hotellin Klaus K’n graffiti-aiheisten huoneiden (mm. Sky loft-sviitti) suunnittelussa.

Liikenneympyrän alikulun maalaamiseen idea syntyi talvella 2017, kun tunneliin oli ilmestynyt arabiankielisiä tekstejä. Päätettiin isän kanssa kysyä lupaa kaupungilta, että saisiko seinät maalata seuraavana keväänä. Lupa herui helposti ja kaupunki lupasi sponssata maalitkin. Edellisellä kerralla, kun maalasin Ketojanmäen alikulkutunnelin, maalit piti kustantaa omastaa kukkarosta. Idea lentokoneaiheisiin maalauksiin tuli tunnelin sijainnista, joka on lentokonepuiston vieressä.

Maalaaminen aloitettiin 20. toukokuuta ja työrupeama loppui 28. toukokuuta. Koko aikana pidin yhden lomapäivän, muuten vietin monta tuntia päivässä tunnelia maalatessani. Pohjamaalia kului yli 20 litraa ja spraymaalia kului melkein 70 pulloa. Työ vaati hikeä ja verta mutta oli se sen arvoista.

Arvoisat Kiltalaiset!

Juhani Ahon vitriinin vihkiäisjuhlapuheessaan kenraali Rauno Meriö mainitsi katsoessaan vasemmalle Pyryn suuntaan ja oikealle Stigun suuntaan,että ”tähän väliin oikeasti kuuluisi Viima”. Ja aivan kuin olisi lausuttu taikasanat, niin Viima siihen väliin nyt on ilmestynyt. Viima-6 löytyi Hämeenlinnasta Pekka Tandefelt’in suvun omistamana vanhan leipomon kätköistä. Olin käynyt pari vuotta aikaisemmin ihailemassa tätä konetta Osmo Jalovaaran kanssa, mutta silloin ei ollut taloudellisia edellytyksiä konetta hankkia, mutta nyt tilanne oli muuttunut ja saatoimme aloittaa vakavat neuvottelut koneen liittämiseksi Kauhavalle vitriiniin. Viimasta oli ehditty myydä moottori, mutta emme antaneet sellaisen pikkuseikan häiritä, varsinkin kun rahoitukseen oli tulossa mahtava tuki Lentoupseerikurssi 19 taholta. He ottivat päävastuun rahoituksesta keräämällä kurssilla palvelleiden upseerioppilaiden kesken järjestetyllä ”hattu kiertämään”-menetelmällä rahoituksen, joka mahdollisti koneen oston. Kurssi19′ llä on myös tunnesiteitä kyseiseen Viima-6’een, sillä moni on sillä lentänyt Kauhavalla ollessaan.

Rahaa saatiin myös Espanjassa toimivalta Aurinkolaivueelta, Lentoupseerikurssi 22’lta, Lentoupseerikurssi 26’lta ja omalta Killaltamme.Koneen runko oli loistokunnossa, mutta moottorin haku oli täysin uusi projekti. Rungon osalta kaupan tapahduttua Viima-6 lahjoitettiin Lentosotakoulun kilta ry:lle LntUK19:n toimesta. Onneksi Osmo Jalovaara tunsi Räyskälän ajoilta kolme herraa, joiden kätköistä löytyi romukasa, josta saattoi kuvitella moottorin syntyvän. Herrat Kari Lappalainen, Janne Kivi ja Jari Kilpeläinen myivät killalle tämän romukasan ja taikoivat siitä uskomattoman moottorin, ei tietenkään käyvää, mutta eihän sen tarvitse käydäkään – museoon kun tulee. Nämä kolme käsistään taitavaa herraa kasaavat koneen ja asentavat moottorin paikoilleen.

Viima-6 vihitään vitriiniin paikoilleen vuosikokouksen yhteydessä ja paikalla on myös arvovaltainen joukko Lentoupseerikurssi19 edustajia.

Tervetuloa vuosikokoukseen lauantaina 20. toukokuuta ja ed. mainittuun juhlavaan tilaisuuteen!
Lentokonepuiston edelleen kehittäminen jatkuu!

Keväisin terveisin kaikille killan jäsenille

Tapani Terämaa

Lentosotakoulun Killan pj.

P.S. Myös Puolustusvoimien tukisäätiöltä saadaan 15 000 € avustus Viiman kunnostukseen kenraali Rauno Meriön aloitteesta.

Kiltamme näkyvyydestä ja vähän muustakin

Pikkuusen hianoo leikkipuistorangossa

Tervepä terve. Tulin määrätyksi killan johtokuntaan yhdistyksemme kevään 2015 kokouksessa. Toimikausi käynnistyi v. 2016 alusta. Olisikohan ollut noin ensimmäisessä johtokunnan kokouksessa, jossa mukana olin, kun kysyin, kuka meillä käyttää somea eli kertoo killan kuulumisia lähes reaaliajassa. Silmät ja huulet pyöreinä muut mua tuijottivat. Eivätpä sitten kieltäneet, kun sanoin perustavani killalle sivun tai edes jotain Facebookkiin, se kun on nykyaikaa.

Viime vuoden maaliskuun 24. päivänä olen näköjään killalle FB-ryhmän sitten luonut. Se on julkinen ryhmä eli siihen voidaan ottaa mukaan kuka tahansa, joka sinne osaa löytää. Ryhmä on tarkoitettu tiedotus- ja keskustelufoorumiksi killasta ja toiminnastamme kiinnostuneille. Melko värikästä jutustelua siellä on ollutkin toukokuussa, kun eräs muistomerkki siirtyi kirkon viereen. Siellä seurasimme myös vitriiniurakan etenemistä. Meitä on ryhmässä 473 enemmän tai vähemmän aktiivista, sekaan vain tekin, jotka ette vielä ole. Ja kutsukaa kiinnostuneita kamujannekin.
Kun keväällä hiukan tuolla ryhmässä ”mainostin” killan jäsenyyttä eli linkitin nettihakemuslomakkeen näkyviin, saimme mukavan määrän hakemuksia. Kiitos uusille jäsenhalukkaille, mukaan mahtuu varmasti, vielä lisääkin.

Joku voisi sanoa, että olen feisbuukkiin hurahtanut, ja niin varmaan hiukan olenkin, mutta on se vain mainio ja nopea tavoittamistori sekä hupaisa ajanviete. Siellä voi huutaa ja olla hiljaa sivustaseuraajana, mieltänsä ei saisi pahoittaa liikaa, ei ainakaan vihastua. Olen oppinut itsehillintää mutta myös provosoimaan hiljaisia ääneen, ehkä jopa hillitsemään kaikkein kärkkäimpiä. Ylilyönteihinkin olen sortunut, mutta selkänahkani kestää palautteen. Anteeksi on saanut myös pyydellä, pahimmat mokat ja ylilyönnit muokataan tai poistetaan.

Näkyvyyteen on siis uutena tullut Facebook ja linkki ryhmän sivuille on https://www.facebook.com/groups/996117507145743/ , jos olette jo Facebookiin itsellenne tunnukset luoneet. Jos ette, päädytte etusivulle, joka pyytää teitä tunnukset luomaan; tässä kohtaa en ala toistaa kyseisen median vaaraa, se pitää itse kunkin selvittää ja rohkeasti astua tuntemattomaan. Pahoittelen ohjeen yksityiskohtaisuutta niille, jotka jo osaavat tietokonemaailmassa liikehtiä.

Kilta näkyy kauniisti myös täällä Pertti Seeven ylläpitämällä nettisivullamme, jota parhaillan luette. Genreen kuuluu, että ns. viralliset nettisivut ovat asialliset ja asiapitoiset, mutta eivät liian vakavat nekään. Pertti osaa tämän oivasti ja tekee sen hienosti.

Konkreettista killan näkyvyyttä edustaa Kauhavan Lentokonepuisto, joka täydentyi Juhani Ahon vitriinillä ja siihen liittyvällä lasten lentokoneaiheisella leikkipuistolla. Sen parivuotisen hankkeen etenemiseen liittyy niin monta ”sankaritarinaa”, että tähän en niitä pysty kirjaamaan. Saatoitte lukea niitä edellisestä tiedotteesta 2/2016. Lisää löytyy tuolta killan Facebook-ryhmästä, nettisivuiltamme, muilta nettifoorumeilta, Etelä-Pohjanmaan alueen lehdistä, Pilven Veikko –lehdestä, katsomalla YLE Areenasta paikallisuutisista (en tiedä onko siellä) tai tarttumalla hihasta melkein ketä vain killan johtokunnan jäsentä tai kauhavalaista kiltamme jäsentä, niin moni tätä puuhasi. Kiitos kaikille. Ja lisää tulee…

Yksi upeimmista näkyvyysjutuista avautuu täältä http://lentokonetehdas.com/panorama/nahtavyydet/lentokonepuisto/ Sitä ei voi sanoin kuvata, joten menkää nauttimaan. Kiitos, Kimmo Hantula.

Kari Janhunen

Johtokunnan jäsen

Huom: Kokouskutsu, Vuosikokousohjelma ja esityslista löytyvät TIEDOTTEET-sivulta

Alkuperäinen Viima avokoneena, jollaisena se tuli Valtion Lentokonetehtaalta ilmavoimien alkeiskoulukoneeksi vuonna 1939.
Koneita valmistui kaikkiaan 22 kpl. Sittemmin kone varustettiin kuomulla, mutta vasta 1950-luvulla

Päätettyään vihkimispuheensa ”Juhani Aho”- vitriinin avajaisissa 29 päivänä syyskuuta kenrl Rauno Meriö totesi: ”Tuosta Pyryn ja Stieglitzin välistähän puuttuu Viima!” Tästä lähti käyntiin prosessi, minkä tuloksena kilta on saanut hankittua omistukseensa uuden veroisen, alkuperäisen mallisen Viima-avokoneen, joka tullaan nyt kevään aikana sijoittamaan vitriiniin. Kilta on hankinnassa saanut tukea ennen kaikkea Meriön ja Ahon Lentoupseerikurssi 19:ltä, mutta myös kurssit 22 ja 26 sekä Espanjassa toimiva Aurinkolaivue (suomalaisten lentäjien yhteisö Espanjan Aurinkorannikolla) ovat kantaneet kortensa kekoon.

Kone on täydellisesti entisöity. Sen siivet on tehty 1990-luvulla Liettuassa. Niistä ei ole olemassa mitään dokumentteja, eikä työn tehnyttä firmakaan ole enää olemassa. Tästä syystä minkään maan ilmailuviranomainen ei anna koneelle lentokelpoisuustodistusta, joten se ei tässä kunnossa tule koskaan lentämään. Sen sijaan näyttelykoneeksi se on ihanteellinen, koska emme sulje ”lentävää lintua häkkiin”. Koneesta puuttuu vielä moottori, mutta kilta pyrkii hankkimaan siihen loppuun ajetun moottorin, joka kunnostetaan näyttelykäyttöä varten.
Kun Viima ja vuoden kuluttua Vinka ovat vitriinissä, puistossa ovat kaikki muut Ilma/Lentosotakoulussa toisen maailmansodan jälkeen käytössä olleet tärkeimmät alkeiskoulutus- ja harjoituskoneet: Viima, Stieglitz, Pyry, Saab Safir, Vinka ja Hawk. Vain Fouga Magisterit puuttuvat täydellisestä kokoelmasta, mutta nekin ovat uljaana patsaana jo ennestään killan hallinnassa ja omistuksessa odottamassa siirtoaan Lentokonepuistoon.

Lentokonepuisto-projekti etenee poikkeuksellisen nopeata vauhtia kohti valmistumistaan. Siitä on tulossa Suomen ja jopa pohjoismaiden oloissa vertaansa vailla oleva sotilasilmailun muistomerkki ja nähtävyys, jonka Kauhava ja kauhavalaiset ovat vuosikymmenien kuluessa ehdottomasti ansainneet.

Lentokonepuiston Hawkin linjat uudessa, Kauhavan kaupungin toteuttamassa iltavalaistuksessa.

Pyry on saanut ”tohvelit” jalkoihinsa. Suomalaisen sotilaslentäjäkoulutuksen ja lentokoneteollisuuden keskeistä historiaa legendaarisen harjoituskoneen muodossa.

KUVAT: Timo Telen