Vihitty vitriini täydessä yövalaistuksessaan Ylivieskantien varressa. (Kuva:Timo Telen)

Klikkaa kuvaa, siinä on linkki 360 asteen esitykseen Lentokonepuistosta ja vitriinistä. Kannattaa käydä katsomassa!

Arvoisat Kiltasisaret ja -veljet

Vuosi 2016 on ollut Killalle menestyksekäs. Olemmehan saaneet suurimman tähänastisen hankkeemme, lentokonevitriinin valmiiksi. ” Juhani Ahon vitriiniksi” syyskuun 29 pnä kastettu vitriini on komia kattella. Voimme olla tyytyväisiä ja jopa varovaisen ylpeitäkin saavutuksestamme. Kauhavan keskustaan suunniteltu Lentokonepuisto sai sellaisen uskottavuutta lisäävän rakennelman, että sillä kyllä luotiin edellytykset maassamme ja koko pohjoismaissakin ainutlaatuisen ilmailumuistomerkin syntymiselle. Koko komeutta kruunaa vielä puistoon rakennettu lasten ilmailuaiheinen leikkipuisto, joka onkin ollut jo vilkkaassa käytössä.

Kaikki, mitä olemme suunnitelleet, ei suinkaan ole tässä. Kauhavan kaupungin laatimaan puistosuunnitelmaan kuuluu lisäksi Fouga-patsas, ja onpa optiona alueella tilaa vielä kolmannelle vitriinillekin, jotta kaikki tärkeimmät Kauhavalla käytetyt koulukoneet olisivat kaikkien nähtävillä yhdessä paikassa. Olimme onnekkaita rahoituksen suhteen. Löysimme konehankintaan joukon hyviä kumppaneita, joista erityisesti mainittakoon Ilmavoimamuseo ja Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerho. Valtava määrä vapaaehtoistyötä tarvittiin lisäksi, ja sitä apua kauhavalaisilta tuntui löytyvän enemmän kuin kiitettävästi. Heillehän tätä pääasiassa rakennettiinkin, Ilma-/Lentosotakoulun pitkäaikaisen työn ja siitä seuraavan perinteen kunnioittamiseksi.
Lentosotakoulun killan jäsenet ovat enemmän kuin tervetulleita Kauhavalle ihailemaan ”Juhani Ahon vitriiniä”.

Koska viimeaikaiset tapahtumat lento-onnettomuuksissa surmansa saaneiden patsasasiassa eivät ole varmaankaan tulleet muuta kautta tiedoksi kaikille kiltalaisille, katson tarpeelliseksi kertoa niistä tässä. Ensinnäkään killan toiminnassa patsaan siirrossa ei ole todettu mitään lainvastaista, joten kaikki rangaistus- ym vaateet tämän tapahtuman osalta raukeavat. Toisaalta muistokiven paikalle on jo muiden toimesta pystytetty uusi muistomerkki. Toisin sanoen siirto on hyväksytty tapahtuneena tosiasiana. Näin ollen kaikki siirron yhteydessä nostettu kohu on ollut täysin perusteetonta. Todettakoon tässä yhteydessä, että killalla ei ole mitään sitä vastaan, että Lentosotakoulun alueelle pystytetään mitä tahansa uusia tai korvaavia muistomerkkejä. Ainoa, mitä me vaadimme, on se, että kilta saa esteettä tehdä oman, alueella vielä olevan irtaimistonsa kanssa mitä se tahtoo ja mihin sillä lain mukaan on oikeus, niin kuin muistokiven kanssa tapahtuikin. Tämä koskee lähinnä siellä olevaa Fouga-patsasta. Kaksi viikkoa muistokiven siirron jälkeen Kauhavalla tehdyn katugallupin mukaan 79% oli sitä mieltä, että muistokivi on nyt oikealla paikallaan kirkon kupeella. Vitriinistä ei ole tehty kyselyä, mutta saamamme runsaan palautteen mukaan, siihen ollaan erittäin tyytyväisiä, ja kiitosta on satanut joka puolelta ympäristöstämme. Aiomme jatkaa samalla linjalla Kauhavan ja kauhavalaisten parhaaksi ja kunniaksi.

Teitä tervehtien Tapani Terämaa, killan pj.

Lentosotakoulun killan vitriiniprojektitoimikunta, kuvassa vasemmalta:
Kari Janhunen, Aune Luoma, Tapani Terämaa (puheenjohtajana), Maria Annala - vitriinin suunnittelija ja rakennuttaja, Timo Telen, Osmo Jalovaara ja Unto Haapamäki (Kuva: Pertti Seeve)

Vitriiniprojektista näin jälkikäteen

Elokuussa 2014 alkoi näyttää siltä, että Hawk-patsas valmistuu ajoissa, ja että se voidaan vihkiä suunnitellun aikataulun mukaisesti 1.10.2014. Killalla oli menossa tällöin myös Lentosotakoulun historiakirjaprojekti, jonka ehdoton valmistumisaika oli joulukuun 2014 puoliväli. Johtokunnan kokouksessa elokuun lopulla todettiin kuitenkin, että kapasiteettia saattaisi olla käytettävissä jo uuteenkin projektiin, mikäli sellainen ja tietenkin myös pieni muodollisuus eli rahoitus projektiin löytyisi. Tiedossa oli, että Vinka poistuisi käytöstä lähivuosina, joten sen asettaminen vitriiniin Safirin tapaan näytti aivan ilmeiseltä kohteelta. Rahoitukseen ei ollut mitään konkreettista ratkaisua näkyvissä, mutta päätimme aloittaa tunnustelut lääkintäeversti evp Juhani Ahosta, joka oli jo antanut taloudellista tukea Safir-vitriiniin ja tunnettu vahvasta sitoutumisestaan suomalaisen sotilaslentämisen traditioon. Keskustelut etenivät varsin nopeasti, ja 5.9 allekirjoitimme lopullisen ”Juhani Ahon vitriiniä” koskevan lahjakirjan, jossa muuten valmistumisajaksi arvioitiin vuosi 2017. Juhani Ahon suurenmoinen tuki hankkeellemme loi perustan Lentokonepuisto-projektille, jonka tuloksena Kauhava saa ainutkertaisen muistomerkin ja nähtävyyden. Sen ansiosta Kauhavalla annettu koulutus ja siellä tehty maanpuolustustyö tullaan muistamaan ja laajalti tietämään vielä useiden sukupolvien ajan.

Tunnetusti ruokahalu kasvaa syödessä. Totesimme, että Safir-vitriiniin olimme saaneet julkista rahaa puolet projektin kokonaiskustannuksista. Kun meillä oli nyt näinkin huomattava perusrahoitus varmistettuna, olisimme avustusten hakijana vakavasti otettava hankkeen toteuttaja. Laskeskellessamme mahdollisia budjettiraameja, totesimme pian, että yhden koneen sijasta kolmen koneen vitriini olisi täysin mahdollinen toteutettavaksi. Pitäisi vain löytää sopivat koneet. Pääsimme esittelemään projektiamme Kauhavan kaupungin johdolle, missä ajatuksesta innostuttiin heti. Muutamassa päivässä siellä kehitettiin ideaa edelleen ja laadittiin suunnitelma Lentokonepuistosta, jossa Safirin ja Hawkin lisäksi olisi ideavaiheessa oleva kolmen koneen vitriini, killan pystyttämä Fouga-patsas siirrettynä sinne ja varaus vielä kolmen koneen vitriinille. Puistolle löytyi Kauhavan keskeltä Kortesjärventien varresta jo siellä olevien muistomerkkien vierestä luontevasti alue, joka on sijainniltaan tähän tarkoitukseen paras mahdollinen koko Kauhavalla. Kaupunki lisäsi suunnitelmaan vielä informaatiokioskin ja perheellisten kävijöiden tarpeita ymmärtäen lasten leikkipaikan. Todettakoon jo heti tässä, että yhteistyö Kauhavan kaupungin samoin kuin kaikkien muidenkin viranomaisten kanssa on sujunut koko projektin ajan kiitettävän sujuvasti.

Näillä eväillä oli hyvä lähteä etsimään Vinkalle kumppaneita. Tässä vaiheessa oli myös kirkastunut ajatus siitä, että puistoon halutaan nimenomaan ja vain Kauhavalla käytössä olleita alkeiskoulutus- ja harjoituskonetyyppejä. Kävimme pari kuukautta keskusteluja eri tahojen kanssa useiden eri koneiden luovuttamisesta, lainaamisesta, vuokraamisestakin, mutta huonoin tuloksin. Ostamiseen rahamme eivät riittäneet. Marraskuussa tietoomme tuli, että Tikkakoskella on varastoituna varsin hyväkuntoinen Pyry ja Stieglitz, jotka kaipaisivat pysyvämpää sijoituspaikkaa.Tämähän olisi kuin lottovoitto projektillemme! Menimme Tapanin kanssa joulukuussa tutkimaan ja kuvaamaan koneet. PY-1 oli niin hyvässä kunnossa, että vain kasaamalla ja pölyt pyyhkimällä se olisi valmis näytteille pantavaksi. Ajatuksemme nimittäin oli, että vitriiniin asetettavien koneiden tulee olla ”elämää nähneitä yksilöitä”, jotka on lentopäivän päätyttyä tuotu platalta vitriiniin, ei siis mitään ehostettuja karamellejä. SZ-25 oli vähän huonommassa kunnossa. Kyljessä oli oli useita repeämiä ja reikiä. Moottoripukin suojuspellit ja huomattava osa mittaristosta puuttuivat. Samoin moottori, potkuri ja pääosa pakosarjasta. Moottori ja potkuri olisivat voineet olla todellinen ongelma, mutta killalla oli onneksi hallussaan perinnehuoneessa näytteillä ollut osittain kannibalisoitu Siemens-Halske Sh 14A moottori ja Stieglitzin potkuri. Puuttuva potkurinnapakin onnistuttiin ostamaan myöhemmin. Nyt oli enää ongelmana, kuka kunnostaisi SZ-25:n? Kuin tilauksesta kuvaan astui Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerho, jolla oli vuoden 1975 toisella puoliskolla työohjelmassaan vapaata tilaa, ja he ilmoittautuivat halukkaiksi kunnostamaan meille Stigun. Keskiviikkokerho otti tehtäväkseen moottorin kunnostamisen ja täydentämisen. Vaikka koneesta ei ollut tarkoituskaan tehdä lentokelpoista vaan näyttelykappale, teki kunnostusryhmä kaikilta osin ihailtavan ”omantunnontarkkaa” työtä, johon vaadittiin näin vanhan konepajainsinöörinkin silmillä katsottuna suurta ammattitaitoa ja kekseliäisyyttä. Moottoripukin suojuspeltien valmistaminen oli suuri työ, joka saatiin kevääseen mennessä valmiiksi. Ja kuinka ollakaan, kun PY-1:stä ruvettiin siirtämään Kennäälästä Kauhavalle, löytyivät PY:n tavaroiden joukosta SZ-25:n omat pellit, jotka tietenkiin pantiin sitten koneeseen vanhoille paikoilleen.Takaohjaamon mittaritaulu löytyi kokonaisena mittareineen Hallinportin museosta, vieläpä SZ-25:n oma alkuperäinen!

SZ-25 koekasattiin ilmailumuseolla marraskuussa 2015. Tämä osoittautui hyödylliseksi harjoitukseksi samalla kun varmistettiin, että kaikki tarvittavat osat olivat olemassa. Rungon kunnostuksessa meni sitten koko talvikausi, ohjaamon varustelussa ja ennen muuta moottorin saamisessa asianmukaisen kuntoon osa kesääkin. PY-1 tuotiin vitriiniin osina elo-syyskuun vaihteessa. Kokoonpano sujui ripeästi Ilmavoimamuseon asiantuntijoiden johdolla. Pyrylle suoritettiin koonpanon jälkeen todellakin vain pölyjen pyyhkiminen. Syyskuun puolivällissä vitriiniin tuotiin SZ-25, jonka kokoonpanon tuli suorittamaan Tiistaikerhon kahdeksan miehen tiimi. Stigu oli kasassa ja valmiina esiteltäväksi parissa päivässä. Ilmavoimien jouduttua vuoden 2015 lopulla siirtämään Vinkasta luopumista suunniteltua myöhäisempään, ensimmäiseksi vitriiniin sijoitettavaksi aiottu kone on vielä saamatta. Nyt, kun uuden alkeiskoulukoneen toimitukset ovat jo alkaneet, voimme odottaa Vinkaa tulevaksi noin vuoden kuluessa.

Vitriinistä laadittiin vuoden 2015 alussa arkkitehtisuunnitelma ja kustannusarvio, jonka pohjalta erilaisia avustuksia lähdettiin hakemaan. Tärkein rahoituslähde oli ELY-keskus päätöksentekijänä ja Maaseutuvirasto maksajana. Viimeksimainitun tunnetut tietokoneohjelmaongelmat heijastuivat meidänkin projektiimme ja veivät rakennusaikataulun varsin kireäksi. Tämän lisäksi projektia tukivat Sirkka ja Mauri Kallion Säätiö, Kauhavan Säästöpankin Kulttuurisäätiö, Maanpuolustuksen kannatussäätiö, Sotavahinkosäätiö ja Ilmavoimien tukisäätiö.
Urakkatarjouskilpailun voitti ylihärmäläinen RiMaria Oy. Usean kokeneen vitriinin rakennuttajan kokemusten perusteella päätimme, ettei vitriiniin tule minkäänlaista lämmitystä. Sen sijaan sinne asennettiin erittäin moderni ja tehokas kosteudenpoisto, ja ikkunat tehtiin uv-suojatuiksi. Kangasverhoillulle puukoneelle kosteudenvaihtelut ovat tuhoisia, samoin kuin uv-valo maaleille. Ympäröivän ilman lämpötilalla ei ole juuri mitään merkitystä. Voimme odottaa, että koneet säilyvät vitriinissä hyvässä kunnossa vähintään 40 vuotta, todennäköisesti pitempäänkin. Rakennusaikataulu meni suunniteltua lyhyemmäksi rahoitusprosessin viivästymisen vuoksi, mutta yhteistyö sujui silti erinomaisesti Maria Annalan kanssa, ja tiettävästi molemmat sopijaosapuolet olivat tyytyväisiä toisiinsa. Sinänsä budjetti piti varsin hyvin. Jo tilatessa olimme varautuneet paalutuksen aiheuttamiin lisäkustannuksiin, joita sitten tulikin toinen mokoma perushintaan verrattuna. Lasten leikkipuisto oli budjetoitu hyvin tavanomaisen ratkaisun mukaan. Valittu uutuus tuli selvästi alkuperäistä kalliimmaksi, mutta katsoimme, että Kauhavalla komia koskee myös lapsia.

Ja niinpä, leikkipuistonkin valmistuttua päivää ennen vihkiäisiä, olimme valmiit jo alkuvuodesta lukkoon lyötynä päivänä eli 29. päivänä syyskuuta vastaanottamaan suuren ja arvovaltaisen vierasjoukon vitriinin vihkiäisiin. Ilmavoimien soittokunta soitti komeasti. Rauno Meriö juhlapuhui yleisöä viihdyttävästi, ja Juhani Aho oli tyytyväinen siitä, että edes yksi projekti Suomessa oli toteutunut vuotta arvioitua aikaisemmin.
Paikalla meitä molemmilla tyypeillä lentäneitä oli tiettävästi kolme – allekirjoittanut yllämainittujen kahden lisäksi. Ja tietysti Reinin Mane, joka toimi PY-8:n vastaavana mekaanikkona ja vähän paikkailikin sitä jäljiltäni….

Osmo Jalovaara

TILAA JÄSENTIEDOTE SÄHKÖPOSTIISI

Jäsentiedote tullaan jatkossa jakamaan ensisijaisesti sähköpostina. Ilmoita siis sähköpostiosoitteesi killan sihteerille Esa Rämäkölle osoitteeseen:

esa.ramakko@gmail.com

(huom. sähköpostiosoite muuttunut) Näin varmistat tiedon saannin killan toiminnasta. Jäsentiedotteet löytyvät myös killan www-sivuilta (www.lentosotakoulunkilta.fi).

SIHTEERIN PUHELINNUMERO ON 040-575 4225.

Sihteerin ominaisuudessa totean, että on hieno saada uusia jäseniä näinkin runsaslukuisesti joukkoomme. Kiitos kuuluu Kari Janhuselle.

”SZ-25:n kunnostaminen oli Tiistaikerholle mieluisa työ. Työn mielekkyyttä lisäsi merkittävästi, että kunnostustyötä tehdessämme tiesimme, että kone pääsee asianmukaiseen paikkaan näytteille – siis Kauhavalle rakennettuun uuteen kosteudenpoistonkin omaavaan vitriiniin. Valitettavan usein, juuri Suomen ilmailumuseoiden tilanahtauden vuoksi tiistaikerholaisten kunnostamat koneet ovat joko päätyneet varastojen kätköihin tahi muualle kuin varsinaisiin ilmailumuseoihin. Kyllä sydäntä lämmitti saada kokea Lentosotakoulun Killan vakava suhtautuminen Ilmavoimien ilmailuperinnön säilyttämiseen ja esillepanoon. Siitä esimerkkeinä sekä hyvä yhteistyö Tiistaikerhon kanssa että Killan toimesta rakennettu Kauhavan lentokonepuiston vitriini, joka iltavalaistuksessaan kimaltelee koneineen kuin jalokivi Kauhavan yössä.”

Vihitty vitriini täydessä yövalaistuksessaan Ylivieskantien varressa. Kuva:Timo Telen

Syyskuun 29.päivänä tehtiin Kauhavalla jälleen ilmailun historiaa. Noin 200 henkeä oli kerääntynyt vihkimään kolmelle koneelle tarkoitettua vitriiniä. Uudessa vitriinissä on tällä hetkellä Pyry ja Stieglitz , ja siihen tullaan noin vuoden sisällä sijoittamaan myös Vinka, kun sellainen vapautuu Ilmavoimilta. Vitriinin viereen on rakennettu Suomessa laatuaan ensimmäinen lasten lentokoneaiheinen leikkipaikka, joka on ollut heti ensi päivistä saakka vilkkaassa käytössä.

Kuvat: Lassi Karivalo

Lentosotakoulun Killan puheenjohtaja Tapani Terämaa esitti avauspuheessaan kiitokset projektin tukijoukoille ja yhteistyökumppaneille: Ilmavoimille, Puolustusvoimien logistiikkalaitokselle, Sotamuseolle, Suomen Ilmavoimamuseolle (Tikkakoski) , Suomen Ilmailumuseolle (Vantaa), Ilmailumuseoyhdistykselle sekä vanhoja museokoneita korjaaville ja ehostaville ilmailunharrastajille, joita ilman projektia olisi ollut mahdotonta toteuttaa.

Kauhavan kaupunginjohtaja Markku Lumio esitti kaupungin tervehdyksen ja ilonsa Lentokonepuiston uusimmasta kehityksestä.

Vitriini sai nimekseen ”Juhani Ahon vitriini” kiitokseksi entisen ilmavoimien päällikkölääkärin, lääkintäeversti Juhani Ahon antamasta suurlahjoituksesta, jonka ympärille oli mahdollista kerätä projektiin tarvittavat varat.

Taloudellista tukea projektille saatiin muun muassa EU:lta, Kauhavan kaupungilta sekä useilta lahjoittajilta. (Kuva: Mika Laakso)

Kunniavieraat: vasemmalta kenraaliluutnantti Rauno Meriö, rouva Mirjam Meriö, lääkintäversti Juhani Aho, kaupunginjohtaja Markku Lumio ja Ilmasotakoulun johtaja, eversti Kimmo Hyvärinen (Kuva: Pertti Seeve)

Vitriinin vihkimisen suoritti kaksi kauhavalaista, ilmavoimien komentajan Kim Jäämeren puoliso Marja Jäämeri ja Lentosotakoulun Killan varapuheenjohtaja Aune Luoma, jotka leikkasivat silkkinauhan avatakseen symbolisesti tien vitriiniin. Airueena ja avustajana rouville toimi eversti Kari Janhunen. (Kuva Mika Laakso)

Juhlapuheen piti ilmavoimien entinen komentaja, kenraaliluutnantti Rauno Meriö, joka on juhlan kunniavieraan Juhani Ahon kurssitoveri Lentoupseerikurssi 19:ltä. Meriö kertoi vauhdikkaassa puheessaan omia värikkäitä muistojaan lentoupseeri- ja kadettikurssin aikaisista lennoistaan Kauhavalla erityisesti Stieglitzillä ja Pyryllä. (Kuva: Timo Telen)

Kauhavan kaupungin laatimaassa puistosuunnitelmassa on varattu vielä tila Fouga-patsaalle sekä paikka toiselle kolmen koneen vitriinille. Kun puisto lähivuosina valmistuu, se on lajissaan ainutkertainen koko pohjoismaissa.

Musiikista vastasi juhlan ajan Ilmavoimien soittokunta.

Kauhavalaiset voivat tätä puistoaan, sitten kun se on valmis kaikkine vaiheineen, ei vain ylpeinä katsella vaan näyttää sitä myös matkailuvalttinaan.
Lentokonepuisto vitriineineen tulee olemaan sekä muistona kaupungin merkittävästä historiasta että Kauhavalla yli 90 vuoden ajan jo tehdystä maanpuolustustyöstä.

Kaikki taloudelliset sijoitukset ja työt tämän puiston aikaansaamiseksi tulevat Kauhavan kaupungin ja kauhavalaisten hyväksi ja palvelevat Ilmavoimiemme kunniakkaita traditioita.
Niiden hyväksi on Lentosotakoulun Kilta koko olemassaolonsa ajan työskennellyt ja tulee näin jatkossakin tekemään.

Kaiken edellä esitetyn on tehnyt mahdolliseksi vitriiniprojektitoimikunta, joka kuvassa vasemmalta: 
Kari Janhunen, Aune Luoma, Tapani Terämaa (puheenjohtajana), Maria Annala - vitriinin suunnittelija ja rakennuttaja, Timo Telen, Osmo Jalovaara ja Unto Haapamäki (Kuva: Pertti Seeve)

Lentokonepuiston eräs vetonaula on uuden lentokonevitriinin viereen rakennettu lasten lentokoneaiheinen leikkipaikka – varmasti ensimmäinen puhtaasti tällainen laatuaan Suomessa.
Se on jo osoittautunut niin suosituksi, että siellä leikittiin vilkkaasti jopa ennen kuin itse vitriinialue oli ennätetty edes virallisesti vihkiä. Näissäkin lapsissa on maamme ilmailun tulevaisuus.

Koska Pohojanmaalla on ollut sellainenkin merkkihenkilö kuin Isoo-Antti, niin tälle koneelle on annettu sattuva nimikin: s’oon Pikku-Antti.

Pikku-Antti on jämäkkä teräsrakenteinen kiipeilylaite. Se on ”oikea” 2-moottorinen lentokone, jonka rungon sisään voi kiivetä leikkimään. Sen molempiin siipien alle kiinnitettyihin moottoreihinkin voi kiivetä. Saavat tulevat lentäjät hiukan tuntumaa oikeaan lentämiseen.

Kone on asetettu tukevasti turvalliselle, pehmustetulle alustalle. Koneen pyrstön alta lähtee myös liukumäki. Siihen pääsee rungon kautta, mutta myös köysitikkaita pitkin. Tervetuloa kokeilemaan – muistakaa ottaa lapset mukaan.

Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon väki kasaamassa Stieglitz SZ-25 ’ttä pian avattavaan uuteen vitriiniin Kauhavalla. Porukka oli tullut Helsingistä varta vasten tätä projektia varten.

Sama jengi oli ensin purkanut tämän koneen Vantaan ilmailumuseon korjaamotiloissa, pannut kaikki osat kuntoon, valmistanut jopa joitakin puuttuvia osia ja nyt sitten he kasasivat koneen näyttelykuntoon Kauhavalla. Käsityötä kautta linjan. Innokasta ja osaavaa porukkaa.

Porukan nimet vasemmalta: Jouko Nieminen, Ari Aho, Aleksanteri Korschunoff, Heikki Kaakinen, Lassi Karivalo, Erkki Kara, Paavo Antila ja paikallisina apuvoimina Aune Luoma sekä Unto Haapamäki.

Kaikki näiden kavereiden työ on ollut vapaaehtoista, korvauksetonta harrastusta – rakkaudesta ilmailuun! Hatunnoston arvoinen suoritus.

Erään porukan jäsenen sanoin: ”Meidän tiistaikerholaisten kannalta on palkitsevaa kun saamme kellarissa puuhailumme tuotoksia näkyville noin hienolle paikalle ihmisten nähtäville – siksi me niitä kunnostamme. Aivan liian moni kunnostamamme kone on varastossa esittelytilojen puutteen vuoksi.”